Kevään ensikorret keltaisen maton läpi. Harmaa harso kietoutuneena ajatusten ympärille. Risteilevät polut, ihmisen mittaiset, joskus ylikin. Käpertyä takaisin sikiöksi, mutta ei syntyä. Kyllästyä. Olla onnellinen, jos jaksaisi.
Miksi viette ajatukseni, aikani, minut. Miksi annan teidän tehdä sen minulle. Haluttomat katseet. Väkinäinen kädenliike. Pakko, pakko, pakko. Itse pakotan itseni, velvollisuus, yhteiskuntasopimus. Häipykää elämästäni. Tehkää tilaa tälle.
Pilven hopeinen reunus. Lehdetön puu, surullinen sielu. Yksinäiset rivit yksinäisellä sivulla. Itsesäälin ihanuus. Ota niskasta kiinni ja hyppää kaivoon. Käpertyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti